skip to Main Content

Mikä on ADHD?

ADHD on aktiivisuuden ja tarkkaavuuden häiriö. Neurologinen poikkeavuus, neuropsykiatrinen oireyhtymä, johon liittyy aivojen rakenteellisia ja toiminnallisia poikkeavuuksia sekä psykiatrisia oireita.

ADHD johtuu aivosolujen välissä olevien välittäjäaineiden, lähinnä dopamiinin ja myös noradrenaliinin ja serotoniinin, toimintahäiriöstä hermoimpulssin siirtyessä aivosolusta toiseen.

ADHD aiheutuu noin 80 prosenttisesti perinnöllisistä tekijöistä ja noin 20 prosenttisesti raskauden tai synnytyksen aikana esiintyneistä komplikaatioista.

ADHD:ta esiintyy eri tutkimusten mukaan 4-7 prosentilla väestöstä. Keskimäärin jokaisessa koululuokassa on ainakin 1-2 tarkkaavaisuushäiriöistä oppilasta.

ADHD on synnynnäinen ominaisuus, joka ei häviä, mutta oireet voivat vaihdella eri elämäntilanteissa.

ADHD näkyy tarkkaamattomuutena tai impulsiivisuutena tai ylivilkkautena eli hyperaktiivisuutena tai näiden yhdistelmänä.

ADHD jää usein tunnistamatta, varsinkin jos oireyhtymästä kärsivältä puuttuu helpoimmin ulospäin havaittavissa olevat hyperaktiivisuus- tai impulsiivisuuspiirteet. Kun hyperaktiivisuuspiirteet eli “H” puuttuu, voidaan oireyhtymästä käyttää nimeä ADD.

ADHD:n ydinongelma on aivojen toiminnanohjauksen puutteellinen toiminta. ADHD:sta on puhuttu myös itsesäätelynhäiriönä.

ADHD:n keskeisiä oireita ovat aktiivisuuden ja tarkkaavaisuuden ylläpitämisen ja säätelyn vaikeudet sekä näiden tasojen jyrkkä vaihtelu. Lisäksi vaikeudet säädellä tunteita, mielialoja, motivaatiota, toimintaa ja käyttäytymistä kuuluvat oireyhtymään. Usein myös aistitoiminnan säätely toimii poikkeavasti.

ADHD -aivojen joidenkin osien matala aktivaatiotaso saa ihmisen huomaamattaan korottamaan aktivaatiotasoaan esim. liikehtimällä ja puhumalla levottomasti tai vaipumalla ajatuksiinsa. Tästä syystä lääkityksenä käytetäänkin usein stimulantteja normalisoimaan ADHD-aivotoimintaa.

ADHD:n liitännäisoireita ovat mm. sosiaalisen kanssakäymisen vaikeudet, masennus, unihäiriöt, stressihäiriöt, paniikki- ja ahdistuneisuushäiriöt, uhmakkuus- ja käytöshäiriöt, hahmottamisen vaikeudet, pakko-oireiset häiriöt, oppimisvaikeudet, Dysfasia, Aspergerin oireyhtymä, Tic-oireet, sosiaalisten tilanteiden pelko, erilaiset riippuvuudet, mielenterveyden ongelmat ja persoonallisuushäiriöt.

ADHD ei vaikuta henkilön älykkyyteen. Monet ADHD-henkilöt ovat usein keskimääräistä luovempia. ADHD:n tuomat vaikeudet vaikuttavat kuitenkin usein huonompaan suoriutumiseen suhteessa älykkyyteen.

ADHD on yleinen toimintakykyä heikentävä häiriö ja merkittävä kansanterveysongelma. Oireyhtymää ei aina tunnisteta tarpeeksi hyvin. Hoitamaton ADHD johtaa usein syrjäytymiseen. Liitännäisoireet vaikeuttavat diagnosointia.

ADHD-ihmisillä esiintyy yleisesti masennusta ja mielialan vaihtelua. Usein heidän masennuksensa on produktiivista. Tämä tarkoittaa, että ADHD ei itsessään aiheuta masennusta, vaan se altistaa olosuhteille, jotka ruokkivat masennusta. On tärkeää, että masennus ja bipolaarinen mielialahäiriö (maanis-depressiivisyys) saadaan diagnoosissa eroteltua ADHD:sta. Toisaalta vaarana on, että selkeistä ADHD-oireista huolimatta henkilö saa ADHD:n sijasta jonkin muun diagnoosiin, tyypillisesti masennusdiagnoosin ja masennuslääkityksen.

ADHD voi ympäristöstä ja tukitoimista riippuen olla joko invalidisoiva sairaus, ominaisuus, piirre tai rikkaus, vahvuus ja voimavara.